Kaikki

me jollain tavalla kulkeudumme elämämme läpi. Oivalliset strategikot, kuten esimerkiksi Paasikivi, käyttää käytettävissä olevan ajan ja tutkii erilaisia vaihtoehtoja, irrottaa otteensa ongelmasta, jos siihen on aikaa, ja palaa käytettävissä olevan ajan puitteissa siihen ja tekee ratkaisunsa, joka on paras mahdollinen, jonka hän on siinä ajassa pystynyt luomaan.

Nyt

pääsi kulkemaan tosiaan jo Hakamäentien ali.

Ajaessani

huoltoasemalle, sain huomata, että Hakaniementien ali pääsi nyt.

Hain

kanisterilla bensaa ruohonleikkuriin.

Mutta

todellisuudessa hänen verraton tarmonsa ilmaantui ehkä vielä suurenmoisempana silloin, kun oli hankittava laivasto puoli pakolla, luotava ja varustettava se tuhansista vastuksista huolimatta.

Helposti

unohdamme, että parhaimmankin kirjan on joku kirjoittanut.

Suurissa

saavutuksissa nähdään ennen kaikkea sankarin dramaattiset, maalaukselliset hetket: Caesar menossa Rubiconin yli, Napoleon Arcolen sillalla. Varjoon jäävät merkitykselliset valmisteluvuodet, historiallisen saavutuksen henkinen, kärsivällinen, järjestelmällinen, asteittainen kehitys.

Mutta

yllättävästi ruuvi kääntyy vielä kerran, - viimeisen kerran.

Tuona

löytöretkien kautena jokainen kansa valvoi kateellisena kuin kauppias ainakin, että jokaisen retken tulokset pysyivät salaisina.

Ruuvi

kiertyi yhä syvemmälle.

Mutta kuinka

- ja siinä piileekin salaisuus - saattoi Maghellanes etukäteen tietää, kuinka tässä käy?
Jos joku muu merenkulkija olisi nähnyt sen ennen Maghellanesia, silloin ei Maghellanes - merkillinen tilanne! - olisikaan kuuluisa löytäjä, jollaisena historia häntä kunnioittaa, vaan ainoastaan jäljittelijä, vieraan saavutuksen anastaja. Silloin Maghellanesin salmea nimitettäisiin hänen mukaansa yhtä vähäisellä syyllä kuin Amerikkaa sen miehen, Amerigo Vespuccin, mukaan, joka ei ole sitä löytänyt.

Alusta

alkaen Maghellanes ei sanonut vaatimattomasti kuten muut: toivon jossakin löytäväni pason, kulkutien. Vaan hän sanoi järkkymättömän varmasti: löydän pason. Sillä minä, minä yksin tiedän, että Atlantin ja Tyynen valtameren välillä on salmi.

Hämmästyttävän

uutta Maghellanesin ehdotuksessa ei ole ehdotus itse, vaan se tavaton varmuus, jolla hän esitti väitteensä mahdollisesta läntisestä meritiestä Intiaan. Stefan Zweig: Maghellanes Historian rohkein purjehdus

Idiootti

"Jos otetaan vastaan, on se hyvä, jos ei, kenties sekin on oikein hyvä."

Don Quijote

jätti suunnan määräämisen ratsunsa tehtäväksi, koska uskoi koko seikkailun ytimen piilevän siinä.

...

- Mikään valvova viranomainen ei voi suojella ihmisiä kaikelta tyhmyydeltä.

Elämä näyttämönä

Elämä on kuin näyttämö, tulemme sinne oikealta ylhäältä ja poistumme sieltä vasemmalta alhaalta.

Hyvät kaupat

Mitä merkitystä olisi hyvillä kaupoilla, jollei olisi mahdollista myös tehdä huonoja kauppoja? Kuinka pitkäpiimäisiä ovatkaan kirjat, joissa tehdään vain hyviä kauppoja! Onni ei siis perustu siihen, että voi tehdä vain hyviä kauppoja, vaan siihen, että voit tehdä sekä hyviä että huonoja kauppoja.
Mielenkiintoisimpia ovat kirjat, joissa tehdään vain huonoja kauppoja.

...

Hajoaminen on silloin lähellä, kun rako todellisuuden ja kuvitellun todellisuuden välillä on kasvanut liian suureksi.

Onni

Onni ei perustu siihen, että voi tehdä mitä haluaa, vaan siihen, että haluaa aina tehdä sitä mitä tekee. (Tolstoi)
Onni on pitkä pasianssi. (Dostojevski)

Ovi

Savander arvioi, että huolimatta Nokian uuden ohjelmistokaupan viime viikolla saamasta ristiriitaisesta vastaanotosta Ovi tulee menestymään paremmin kuin sen pahimpien kilpailijoiden avaamat vastaavat palvelut.